Määrätietoisen, yhdessä tehdyn työn tuloksena Itä-Lappi on uuden nousun kynnyksellä. Luonnon resursseja hyödyntävä yritystoiminta lisääntyy, uusia työpaikkoja syntyy.

Itä-Lapin – ja myös koko Lapin – tärkein resurssi on luonto. Mitä pidemmälle tulevaisuuteen katsotaan, vaikkapa sadan vuoden päähän, sen varmemmin asia on näin. Siksi kaikki toiminta pitää suunnitella niin, että luonto kykenee aina uusiutumaan.

Tästä syystä en kannata Vuotoksen allasta. Allas rikkoo pysyvästi tärkeintä voimavaaraamme allas-alueella ja muuttaa merkittävästi Lapin toiseksi suurimman luonnonjärven, Kemijärven, ekologiaa ja luontaista tilaa. Kalakannat näivettyvät, asumisen edellytykset heikkenevät, järvimatkailu ei kehity. Tulvasuojelun ja säätöenergian tarpeet on hoidettavissa järkevämmillä tavoilla.

Tuulivoima ei luontaisesti sovi Lapin luontoon eikä Kemijärven järvimaisemaan. Lisäksi tuulivoima on aivan kohtuuttoman kallista energiaa meille veronmaksajille. 35 euron arvoisesta tuotteesta maksetaan tuulivoiman tuottajalle 105 euroa, siis 70 euroa tukea meidän veronmaksajien pussista. Koko tukikaudella arvioidaan tukea maksettavan yhteensä jopa 3 miljardia euroa. Onko meillä tähän varaa? Ei! Säästökohteita siis löytyy, kun valtion taloutta tasapainotetaan.

Nopeasti kasvava ja uudistuva metsä on todellinen Itä-Lapin aarre. Mediassa on kerrottu suunnitelmista perustaa tänne biojalostuslaitos, uuden ajan sellutehdas oheistuotteineen. Puuvarat ja metsien kasvu antavat tähän mahdollisuuden – todellista hyötykäyttöä uusiutuvan luonnon ehdoilla. Myös energian tuotantoon. Itä-Lapilla ja Kemijärvellä on kaikki edellytykset muodostua metsäperäisten tuotteiden maailmanlaajuisesti tunnetuksi ”Puulaaksoksi” Kalifornian Piilaakson tapaan. Rohkealle miettimiselle ja luovalle suunnittelulle on täällä kaikki mahdollisuudet myös puun mekaanisen käytön alueella.

Eikä unohdeta matkailua eikä Venäjää. Venäjän olojen rauhoituttua matkailullinen yhteistyö Kantalahden ja Kirovskin alueen kanssa on valtava mahdollisuus, aivan meidän hyppysissämme. Perustyö on tehty, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Paljon muutakin on. Sokli, porotalous, kylmäosaaminen, kulttuurimatkailu, luonnontuotteet, mahdollisuuksien Itä-Lapissa!

Tulevissa vaaleissa vaikutetaan myös näihin Itä-Lapille tärkeisiin asioihin. Anna siis äänesi ja vaikuta politiikan suuntaan.

Kannatan siis elvytystä, jos ja ennen kaikkea kun muut yrittämisen edellytykset samalla saadaan kuntoon. Ja näin talouden oikea kasvu liikkeelle. On turha puhua ja vaatia 1970-luvun tyyliin vientivetoista kasvua, elleivät yritystoiminnan perusasiat ole kunnossa. Nyt ne eivät ole.

Yhteisövero on tällä hetkellä kohdallaan. Alhaisempi yhteisövero voisi ehkä houkutella ulkomaisia investointeja, mutta samalla se kannustaisi jakamaan yhä enemmän tulosta ulos yrityksestä osinkojen muodossa. Korkeampi yhteisövero olisi vähemmän houkutteleva ulkomaisille investoijille, mutta vastaavasti se kannustaisi pitämään voittovarat yrityksessä ja investoimaan niillä.

Monimutkainen ja eri yritysmuotoja eri tavalla kohteleva yritysverotus sen sijaan ei houkuttele yrittämään. Eikä myöskään kiristetty ja progressiiviseksi tehty pääomaverotus houkuttele meitä yksityisiä kansalaisia sijoittamaan yrityksiin.

Henkilöyritysten yrittäjäriskiä ei nyt huomioida heidän verotuksessaan. Tämän hetkinen verotus toteutetaan pääomatuloverotuksena ja/tai progressiivisena tuloverotuksena. Järjestelmä on periaatteessa hyvä, mutta yrittäjäriskin huomioimiseksi pitää toteuttaa yrittäjävähennys.

Listaamattomien yritysten verotusjärjestelmä on erittäin sekava. Se pitää selkiyttää kokonaan pääomatuloverotuksen piiriin, nostaa nettopääoman laskennallista tuottovaatimusta ja yksinkertaisen verotuksen osinkorajaa.

Yritysverotuksessa pitää ottaa käyttöön varausjärjestelmä. Näin tuloksen kautta voidaan varautua tulevaisuuden investointeihin. Tällöin lähestytään järkevällä tavalla Viron mallia.

Aloittavilla ja erityisesti pienillä kasvuyrityksillä on vaikeuksia rahoituksen saatavuudessa. Yritykseltä ei löydy tarvittavia vakuuksia pankkien uusien Basel 3 riskipainotteisen vakavaraisuusjärjestelmän oloissa. Valtiolle on kehitettävä vakuusjärjestelmä tukemaan pienten kasvuyritysten rahoituksen saatavuutta.

Eikä ole kahta sanaa siitä, etteikö maailman jyrkimmäksi viritetty tuloverotuksen progressio ja ainakin eu-maiden korkein tuloverotus jo keski- ja varsinkin ylemmissä tuloluokissa ole este työnteolle, kuluttamiselle, kotimaiselle kysynnälle, yrittämiselle ja talouden kasvulle.

Talouden suurin ongelma on se, että yksityinen sektori on hiipunut liian pieneksi. Kansantalous voi kasvaa vain yksityisen sektorin myötä. Työn määrä kertaa tuottavuus on yhtä kuin kansantalouden kasvu, hyvinvoinnin perusta. Suomi ei pärjää kansainvälisesti vertailussa tehtyjen työtuntien määrästä. Emmekä näin ollen myöskään kansainvälisessä kilpailussa investoinneista, vaikka meillä kaikkien selvitysten mukaan on erittäin hyvä kilpailukykypotentiaali. Hyvä koulutus, hyvä työmoraali, toimiva hallinto, ei korruptiota.

Suomessa ei ole liian korkea palkkataso. Sen sijaan palkkakustannusten nousu on ollut liian nopeaa, samaan aikaan kun nousua ”sulattava” tuottavuuden kasvu on hiipunut. On korkea aika parantaa työhyvinvointia työpaikoilla ja vähentää näin sairauspoissaoloja. Olisiko aika jo kypsä poistamaan pekkaspäivät ja ylimääräiset tuplapalkat eräiden palvelualojen sunnuntaityöltä? Varsinkin, kun sunnuntaityölisät useimmiten johtavat siihen, että sunnuntaina työtä ei ole lainkaan tarjolla. Eikä myöskään palvelua, vaikkapa ravintola-alalla. Näillä toimilla työpanos lisääntyisi kakkua kasvattamaan.

Kun yksityinen sektori hiipuu, yhteiskunnan suurimmaksi ongelmaksi on muodostumassa nuorisotyöttömyys, jopa hyvin koulutettujen nuorten osalta. Kannattaisiko kokeilla hieman pitempiä koeaikoja ja ehkä selvästikin alempia aloituspalkkoja tietyn ajan? Silläkin riskillä, että koeaika voi johtaa työsuhteen lakkaamiseen? Tuleehan nuorelle joka tapauksessa arvokasta työkokemusta.

Työmarkkinapolitiikka kilpailukykyä vahvistavine palkkaratkaisuineen on tärkeä osa kokonaisuutta mutta ei kaikki. Lupabyrokratiaa valitusmenettelyineen on aivan liian paljon. Ei yritys voi odottaa vuosikausia byrokratian toteuttamista, semminkin kun asiat muissa maissa hoituvat nopeammin.

Vain työ luo työtä. Ellei tätä oivalleta, on seuraavankin hallituksen taival aika tuskallinen. Tarvitaan tiukkoja päätöksiä julkisen sektorin saneeraamiseksi ja työn edellytysten parantamiseksi.

Ryhtyisin laskemaan kokonaisveroastetta.   Erityisesti ryhtyisin keventämään työn verotusta. Työn verotus on Suomessa huippukireää ja lisätulon rajavero EU:n jyrkin. Alentaisin ainakin tilapäisesti myös työn sivukuiuja, jotta työn tekeminen ja työn teettäminen kävisivät kannattavammiksi.

Pienten henkilöyrittäjien verotusta kehittäisin niin, että yrittämisen riski tulee paremmin huomioiduksi. Tämän hetkinen verotus toteutetaan pääomatuloverotuksena ja/tai progressiivisena tuloverotuksena. Järjestelmä on periaatteessa hyvä. Yrittäjäriskin huomioimiseksi toteuttaisin yrittäjävähennyksen.

 Listaamattomien yritysten verotusjärjestelmä on tällä hetkellä erittäin sekava. Sen selkiyttäisin kokonaan pääomatuloverotuksen piiriin, nostaisin nettopääoman laskennallista tuottovaatimusta nykyisestä 8 prosentista ja yksinkertaisen verotuksen osinkorajaa 80 000 eurosta.

Yritysverotukseen loisin varausjärjestelmän. Näin yritys voisi varautua tulevaisuuden investointeihin ilman, että yrityksen tulosta välillä verotetaan.

Arvolisäverotukseen säätäisin alv-vähennyksen, jolloin nykyinen arvonlisäverottomuuden alaraja ja huojennusalue voitaisiin poistaa.

 Aloittavilla ja erityisesti pienillä kasvuyrityksillä on vaikeuksia rahoituksen saatavuudessa. Yritykseltä ei löydy tarvittavia vakuuksia. Vahvistaisin Finveran mahdollisuuksia myöntää vakuuksia tukemaan pienten kasvuyritysten rahoituksen saatavuutta, myös kasvukeskusten ulkopuolella.

Kehittäisin työehtosopimusjärjestelmää niin, että paikallisesti voidaan neuvotella sopimuksesta poikkeavia joustavia järjestelmiä. Monessa työehtosopimuksessa tällainen mahdollisuus on olemassa.  Nämä järjestelmät eivät kuitenkaan koske järjestäytymättömiä pieniä yrityksiä. Paikallista sopimista pitää kehittää niin, että poikkeamismahdollisuus koskee kaikkia yrityksiä. Perälautana on tietysti aina työehtosopimus.

Vastuullisena puolueena Kokoomus haluaa muuttaa kehityksen suuntaa. Ensiksi, menoja on saatava pienennettyä ja vielä suunnatuksi uudelleen kasvua tukemaan. Toiseksi, tarvitsemme hyvää yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa, jotta työn tekeminen ja työn teettäminen olisi aina kannattavaa. Työ on kaiken elpymisen perusta. Yksi prosenttiyksikkö työllisyysasteessa tuo julkiseen talouteen noin 800 miljoonaa euroa lisää tuloja. Emme siis vastusta yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa työn lisäämiseksi. Päinvastoin. Ja kolmanneksi, tuloverotus on nyt niin kireää, että se heikentää tuloverokertymää valtiolle. Tuloverotusta on siis kevennettävä tukemaan kotimaista kysyntää ja työllisyyttä, kauppaa, palveluita. Kotimainen kysyntä on noin kuusikymmentä prosenttia kansantaloudesta ja siihen osaan me voimme suoraan heti vaikuttaa omin veropäätöksin.

Valtiovarainministeriö virkamiehet julkistivat viime viikolla arvionsa talouspolitiikan lähtökohdista, virkavastuulla. Sitä on siis kaikkien vastuullisten puolueiden syytä pitää lähtökohtana. Neljän miljardin sopeuttaminen on paljon valtion taloudessa – mutta näin on tehtävä, jos halutaan saada velkasuhde laskemaan. Mistä sitten leikataan? Valtion budjetti on 55 miljardia euroa. Siellä on verotukia, yritystukia, tehottomasti ja huonosti hoidettua hallinnointia, vääriä rakenteita ylläpitäviä järjestelyjä, kannustamattomia järjestelmiä. Kaikki nämä on käytävä läpi tiukalla seulalla. Kenenkään tukea aidosti tarvitsevan pienituloisen tukeen ei tietenkään kosketa.

Leikkaukset supistavat kotimaista kysyntää. Siksi samaan aikaan on syytä rahoittaa liikenne- ja vuokra-asuntojen rakentamista. Pitkällä aikavälillä näin on kuitenkin tehtävä, eikä se pitkällä aikavälillä lisää velkaa. Lisäksi on alennettava tuloverotusta, kaikilla tulotasoilla. Kaikilla tulotasoilla siksi, että tuloverotus on jo keskituloisten tasolta lähtien selvästi kireämpää kuin muissa eu-maissa. Kahden miljardin tuloveron kevennys lisää kotimaista kysyntää ja maksaa itsensä takaisin paranevana työllisyytenä ja kulutusveroina muutamassa vuodessa.

Suomalaisessa järjestelmässä yhteistyö työmarkkinaosapuolten kanssa on välttämätöntä ja se on myös mahdollisuus. Yhteistyö maltillisten tuloratkaisujen saamiseksi ja halu kehittää neuvottelujärjestelmää on selvä. Kokoomukselle työ on tärkein asia. Vain sen kautta maa nousee. Kolmikannalle on annettava toimeksianto työn tekemisen ja työn teettämisen helpottamiseksi. Kolmikannalta on myös edellytettävä tulosvastuuta, ei asioiden hautaamista työryhmiin. 

Työ maan talouden tasapainottamiseksi on työtä myös Lapin hyväksi. Vakaalta pohjalta on parempi kehittää Lapin omia erityistarpeita.   

Tukea maksetaan niin kauan kuin tukeen oikeutettu kokonaisnimellisteho, 2500 megawattia, tulee täyteen, kuitenkin korkeintaan vuoden 2023 loppuun saakka. Kun sähkön markkinahinta on laskenut, nousee tukiosa yhä suuremmaksi. On arvioitu, että tukikauden aikana tullaan tuulivoimatukea maksamaan noin 3 miljardia euroa, noin kolmannes enemmän kun takuuhintajärjestelmää luotaessa vuonna 2011 arvioitiin. Joka sekin oli erittäin paljon. Tuulivoimasta tulee kaikkein tuetuin toimiala Suomessa, ehkä maataloutta lukuun ottamatta. Maatalous on kuitenkin toiminut aivan erilaisissa tuotanto-olosuhteissa.

Onko tässä mitään järkeä? Ei ole. Sähkömarkkina sotkeutuu pahasti. Tuulivoimatuottaja voi nyt todellisuudessa itse määritellä tuotantokustannuksensa miksikä tahansa, koska yhteiskunta maksaa joka tapauksessa erotuksen. On ilmeistä, että näin käy juuri nyt. Tuulivoimaa myydään verkkoon alle tuotantokustannuksen, sähkön hinta laskee, mutta me sähkönkäyttäjät maksamme saman hinnan edelleen. Maksamme siis sähkön alentuneen hinnan sähkölaskussa ja saman aikaisesti veroina yhä suuremman osan takuuhinnan kustannuksena. Sähkömarkkinoilla tämä johtaa pikkuhiljaa siihen, että kaikkien sähkön tuotantotavat tarvitsevat yhteiskunnan tukea. Ja me kuluttajat maksamme.

Tuulivoiman tukijärjestelmää pitää pikaisesti korjata, pienemmäksi. Ensimmäinen askel on se, että tukea maksetaan vain siihen asti, kun tuulimyllyn investointi on loppuun maksettu. Sen lisäksi tukea pitää vähentää teknologian kehityksen myötä. Jo nyt uudet 5 megawatin nimellistehoiset tuulivoimayksiköt rannikolla kannattavat ilman tukeakin. Mutta tuen myötä nämä myllyt ovat nyt erittäin kannattavia. Ja me maksamme.

Sovitaanko nyt ainakin niin, että tänne Lappiin ei napapiirin pohjoispuolelle rakenneta enää yhtään uutta tuulivoimayksikköä kaunista luontoa pilaamaan? 

Kun ei nähdä malkaa omassa silmässä, moititaan Portugalia! Eläkeläisiä, yli 65-vuotiaita, on Suomessa noin 1 100 000, miljoonasatatuhatta. Heillä kaikilla on äänioikeus ja voivat ratkaisevasti vaikuttaa vaalien tulokseen. Kymmeniä tuhansia heistä on sellaisia, joiden eläke on yli 45 000 euroa. Heilläkin on äänioikeus, ja se ääni on usein mennyt kokoomukselle. Ainakaan kokoomuksella ei pitäisi olla varaa hutkia heitä ihan miten tahansa.

Kataisen hyvä hallitus sääti demareiden vaatimuksesta vuoden 2013 veroasteikkojen yhteydessä ns. raippaveron yli 45 000 euroa ansaitseville eläkeläisille. Raippaveron määrä on peräti  6 prosenttia. Ensimmäisen kerran säädettiin erilaiset verotaulukot eläketulolle ja palkkatulolle. Raippavero säädettiin vielä pysyväksi, toisin kuin ns. solidaarisuusvero palkansaajille, joka on voimassa määräaikaisesti. Tämä solidaarisuusvero säädettiin myös eläketuloille määräaikaisena, raippaveron päälle.

Kuuden prosenttiyksikön raippaveroa perusteltiin kestämättömällä tavalla. Kun eläkeläisen ei tarvitse maksaa eläkemaksua, koska hänelle ei enää kerry eläkettä eikä työttömyysvakuutusmaksua, koska hän ei voi joutua työttömäksi, heidän on maksettava vastaava summa verona! Siis raippaa vaan oikein kunnolla, kun on ikänsä tehnyt työtä yhteiskunnan hyväksi, ja tullut siihen ikään , että voi työnsä hedelmistä nauttia.

Perustelut ovat muutenkin aivan käsittämättömät. Palkansaaja voi vähentää verotuksessaan maksamansa työeläkemaksun. Raippaverotettava eläkeläinen ei voi vähennystä tehdä.  Lisäksi on muistettava, että kun palkansaajan eläkemaksu säädettiin, säädettiin myös siitä, että maksu pienentää määrällään palkkatuloa, josta eläke määräytyy. Perusteet ovat minulle edelleenkin täysin käsittämättömät! Ilmeisesti ne ovat muillekin nykyisille eläkeneuvottelijoille käsittämättömät, koska äskeisessä eläkeuudistuksessa tämä eläkemaksuvähenteisyys poistettiin tulevan eläkkeen määrittelevästä palkkatulosta.

Raippaverotettu eläkeläinen maksaa nyt sitten toiseen kertaan eläkemaksuvähenteisyyden aiheuttaman eläketulon pienentymisen. Uskomatonta!

Tämä ei ole minun kokoomukseni politiikkaa. Eläkeläinen, myös hyvätuloinen, on oikeutettu kunnialliseen kohteluun. Nyt hän ei sitä saa. Tulen pitämään tätä asiaa esillä niin kauan kuin eläkeläisten ja palkansaajien yhdenvertaisen kohtelun estävä raippaverolaki on voimassa.

Hallituksen jäsenyys ja sen puheenjohtajuus ovat vastuullisia tehtäviä. Hallituksen tehtävänä on esittää asioita valtuustolle päätettäväksi, päättää monista asioista itse ja panna valtuuston päätökset toimeen. Kaikki päätökset koskettavat kaupungin asukkaita tavalla tai toisella. Siksi toimiva yhteistyö on kaiken a ja o. Yhteistyö, yhteistyö, yhteistyö….

Rakennemuutoksesta, talouden lamasta, väestörakenteesta, muuttoliikkeestä johtuen kaupungin talous on vaikeassa tilassa. Talous on ollut useana vuonna alijäämäinen ja velka on lisääntynyt. Yli neljän tuhannen euron velka asukasta kohden on yksi maan korkeimpia. Kemijärven palvelurakenne on – ikävä näin sanoa – liian hyvä. Ja sen seurauksena liian kallis. Palvelurakenne on viritetty puolitoistakertaiselle väestömäärälle.

Viime kesän aikana neuvoteltiin valtuustoryhmien kesken valtuustosopimus, jossa kaikki poliittiset ryhmät sitoutuivat toimiin talouden tasapainottamiseksi. Sopimuksen kaikista osista on pidettävä kiinni valtuustokauden ajan. Sopimus tarkoittaa sitä, että koko kaupungin palvelurakenne on käytävä suurennuslasin kanssa läpi, on lakkautettava sellaiset toiminnot, joihin meillä ei ole varaa ja tehostettava kaikkia toimintoja. Tämä työ on kaupunginhallituksen valvonnassa käynnissä ja virkamiesjohdon toimesta valmisteltavana.  Tämän vuoden aikana se johtaa myös uuteen tehokkaampaan toimintaorganisaatioon. Käynnistyneissä YT-neuvotteluissa haetaan myös koko henkilökunnan kanssa yhteisesti parempia toiminnan malleja.

Kuntayhteistyö on tälle seutukunnalle äärettömän tärkeätä. Erityisesti elinkeinotoimen yhteistyö on tiivistynyt ja sitä on syytä edelleen tiivistää myös yhteisten rakenteiden osalta. Toivon näkeväni yhteisen Itä-Lapin kehitysyhtiön synnyn lähitulevaisuudessa.

Kaupunginhallitus on myös kaupungin elinkeinolautakunta. Elinkeinoasiat ovat yleensä aina hyvin luottamuksellisia liikesalaisuuksiensa takia.  KeiteleGroupin investoinnin valmistelu on sujunut hyvin mallikkaasti, samoin Porkka Oy:n tuotannon keskittämiseen Kemijärvelle liittyvät valmistelut. Rautatien sähköistyksen valmistuminen ja radan peruskorjauksen jatkuminen tehdasalueelle ja sähköistäminen ovat olleet hallituksen työvoittoja. Terminaalin rakentaminen tehdasalueelle alkaa ensi kesänä.

Soklin eteen on tehty hartiavoimin töitä hyvässä yhteistyössä alueen kaikkien kuntien kanssa. Kenellekään suomalaiselle poliitikolle tai päättäjälle ei ole jäänyt epäselväksi, mitä Soklin kaivos tälle seutukunnalle merkitsee. Maan hallituksen ja Yaran välisistä neuvotteluista on lupa odottaa tuloksia ihan näinä päivinä.

Ukrainan kriisi varjostaa korkealla poliittisella tasolla yhteistyötä Venäjän kanssa. Täällä ruohonjuuritasolla yhteistyötä on jatkettu ja jatketaan edelleen. Venäjä on meille joka tapauksessa tulevaisuuden voimavara ja mahdollisuus.

Teen edelleen kaikin voimin työtä Kemijärven ja koko Itä-Lapin hyväksi.

http://www.lapinkansa.fi/Kolumnit/1194957396076/artikkeli/antti+kokkonen+tyonteon+rankaisija.html

Antti Kokkonen Työnteon rankaisija

Miten tässä nyt näin kävi? Tätä kysymystä kokoomuslaiset nyt kuumeisesti pohtivat. Puolueen kannatus tippui Yleisradion torstaina julkistamassa mittauksessa 16,3 prosenttiin. Huonompaa lukua pitää etsiä kahdenkymmenen vuoden takaa. Vuoden 1995 tammikuussa Sauli Niinistön puheenjohtajakauden alkuaikoina Taloustutkimus mittasi kokoomukselle 14,6 prosentin kannatuksen. Nykykannatus on samaa tasoa kuin Ville Itälän puheenjohtajakaudella. Vuoden 2003 toukokuussa gallup näytti kokoomukselle lukua 16,4 prosenttia. Itälän aikaa ei puolueessa lämmöllä muistella. Mielipidetiedustelujen viimeisiä desimaaleja ei kannata tuijottaa. Monissa eri mittauksissa todistettua kehitystrendiä ei silti kovakalloisinkaan voi kiistää.

Eikä kokoomuksen

puheenjohtaja Alexander Stubb kiistä. ”Totta kai tämäntyyppiset gallupit harmittavat. Me haluaisimme olla tällä hetkellä paalupaikalla, kun vaaleihin on 80 päivää, mutta näin ei ole”, Stubb kommentoi tuoreeltaan. Paalupaikka on nyt yhtä kaukana kuin Kimillä koko viime kauden. Pääministeri uskoo kannatuskäänteeseen, kunhan hän kuuntelee kenttää. Kentän kuuntelun ohella osviittaa Stubbille antaa Ylen gallupin tarkempi tutkiminen. Erityisesti keskituloiset toimihenkilöt ovat kääntäneet peukalonsa alaspäin kokoomukselle. Toimihenkilöt on tärkeä kaikille puolueille tärkeä ryhmä: heitä on paljon, he äänestävät innokkaasti, mutta puoluekanta vaihtuu helposti. Kodin perintönä ei yleensä ole yhtä vahvaa aatetta kuin vaikkapa työntekijöillä on.

Tarjotaanpa

kokoomukselle yhtä selitystä kannatuskadolle. Oma tilipussi ohjaa kynää äänestyskopissa. Vuoden 2007 eduskuntavaalien alla kokoomus osti erityisesti toimihenkilönaisilta ääniä lupauksella tasa-arvotuposta. Puolueen silloinen puheenjohtaja Jyrki Katainen lupaili sairaanhoitajille tuntuvia palkankorotuksia, vaikka hallitus ja eduskunta eivät palkoista suoraan päätäkään. Tupot ovat historiaa eikä palkankorotuksiin ole nyt varaa. Tilipussiin politiikassa voi silti vaikuttaa: verotuksella. Kokoomus on julistautunut työn puolueeksi. Mitä se pääministeripuolueena on tehnyt työn verotukselle nyt päättyvällä vaalikaudella? Kiristänyt palkkaveroruuvia niin, että keski- ja suurituloisten verotus on maailman kärkiluokkaa. Keskipalkkaisen veroprosentti ylittää Suomessa vertailumaiden keskiarvon 2,2 prosenttiyksiköllä, käy ilmi vuonna 2014 tehdystä, 18 maata käsittävästä kansainvälisestä palkkaverovertailusta. Hyvätuloisten verotus on Suomessa vielä selvästi ankarampaa kuin vertailumaissa keskimäärin. Kuulen jo vastaväitteen. Palkkaveron kevennykset tuhoavat hyvinvointivaltion. Keskituloisen suomalaisen palkkaverotus on lähes seitsemän prosenttiyksikköä kovempaa kuin Ruotsissa. Hyvinvointivaltio voi Ruotsissa yhä hyvin. Lahden takana on haluttu verottaa mieluummin jotain muuta kuin keskituloisen työntekoa. Kokoomus on veronkevennyspuheistaan huolimatta ollut mukana rakentamassa Suomea, jossa työn tekemiselle on lätkäisty ankara haittavero.

Kirjoittaja on Lapin Kansan päätoimittaja.

 xxxxxxxxxxxxx

KOKOOMUS EI RANKAISE TYÖNTEKOA

Kolumnissaan ”Työnteon rankaisija” 31.1. päätoimittaja Kokkonen antaa kokoomukselle neuvoja, miten gallupit käännetään nousuun. Päätoimittaja kehottaa tutkimaan YLE:n gallupin sisältöä tarkemmin. Erityisesti keskituloiset toimihenkilöt ovat kääntäneet peukalonsa alaspäin kokoomukselle.

Näin varmasti on. Ja Kokkosen analyysikin on oikea. Tuloverotus on kiristynyt tällä hallituskaudella rankasti. Viittaus Veronmaksajien keskusliiton lukuihin kertoo karua kieltä.

Mutta onko tämä vain kokoomuksen syy? Ei. Tämän hallituksen keskeinen tavoite on tasapainottaa julkista taloutta. Kuuden puolueen hallitusohjelmassa tasapainoa haetaan 50/50-mallilla. 50 prosenttia menosäästöjä ja 50 prosenttia verojen korotuksia. Tämä oli kompromissi, jolla tämä ainoa mahdollinen hallituspohja saatiin koottua. Todellisuudessa on toteutunut 70/30 linja – 70 prosenttia verojen korotuksia ja 30 prosenttia säästöjä.

Onko tämä sitten kokoomuksen syy? Kokoomus ei tätä mallia halunnut, kokoomus olisi halunnut enemmän säästöjä ja vähemmän verojen korotuksia. Vasemmistopuolueet demarien johdolla ajoivat tiukasti veropainotteista sopeutuslinjaa. Nyt on tapahtunut pahin mahdollinen, verot ovat kiristyneet äärimmilleen, yksityinen kulutus on romahtanut ja talouden lama syventynyt. Julkisen talouden tasapaino on yhä kaukana. Pääministeripuolueena kokoomus saa kantaa vastuun. Näin tulkitsee kansalainen ja gallupkyselyyn vastaava.

Kokoomus ei ole ”Työnteon rankaisija”. Kokoomus haluaa selvästi alentaa työn teon verotusta tulevalla vaalikaudella ja on ainoana puolueena sen myös kertonut julkisuuteen. Vain järkevä verotus luo työtä yhteiskuntaan, sille suurelle kesituloisten joukolle ja meille kaikille.

Päätoimittajalle kiitos hyvistä neuvoista – tätä neuvoa kokoomus jo toteuttaa.

Arto Ojala

Lapin kokoomuksen puheenjohtaja

TALOUSPOLITIIKAN ONGELMAT – PERSUJEN SYY

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kritisoi 15.11. sanomalehti Keskisuomalaisen ym. lehtien haastattelussa hallitusten vuoden 2007 jälkeistä talouspolitiikkaa ja aivan erityisesti Kataisen hallituksen aikaa. ”Hallitus teki mielikuvapolitiikkaa” totesi presidentti.

Viime lauantaina Ylen Ykkösaamussa entinen pääministeri Esko Aho sanoi ”Suomen olevan nyt täysin ilman strategista päämäärää”. Viime viikolla myös Raimo Sailas kritisoi voimakkaasti hallituksen politiikkaa ja palautti mieleen 1990-luvun laman ja miten siitä selviydyttiin.

Jälkiviisaus on helppoa, jopa vastenmielistä, kun unohtaa ne asiat, jotka ovat johtaneet tämän vaalikauden hallituskokoonpanoon. Ja mihin korkealta taholta tuleva hallitusmoite kohdistuu? Se kohdistuu aina pääministeriin ja pääministeripuolueeseen.

Kestävyysvaje ja sen korjaamisen tarve olivat varmasti niin Vanhasen kuin Kiviniemenkin hallitusten tiedossa. Tilanne ja arvio tulevaisuudesta olivat silloin kuitenkin huomattavan erilaiset kuin mikä oli toteutuva kehitys. Jos talous olisi kasvanut pidemmän ajan keskiarvon mukaisesti kaksi ja puoli prosenttia vuodessa, olisi bruttokansantuote nyt lähes 20 prosenttia korkeammalla tasolla kuin mitä on toteutunut kehitys. Onhan bruttokansantuote tällä hetkellä edelleen vuoden 2007 alapuolella. Kukaan ei kyennyt arvioimaan, että kansainvälinen finanssikriisi puraisee niin pahasti Suomen taloutta, Euroopan taloutta ja maailman taloutta.

Vuoden 2011 vaaleissa perussuomalaiset saivat jytkyvoiton. Keskusta koki tyrmäystappion. Tämä nosti ideologiat esiin useimmilla puolueilla. Perussuomalaiset heiluttivat hallitusneuvottelujen tahtikeppiä, vaikka eivät hallitusvastuuseen kyenneetkään omilla ehdoillaan. Kukaan ei halunnut mukaan eu- ja eurovastaista puoluetta. Keskusta arvioi, että on helpompi huudella oppositiosta kuin kantaa vastuuta heikentyneessä ja epävarmassa taloustilanteessa. Jäljelle jääneistä puolueista vasemmistopuolueet korostivat persujen pelossa voimakkaasti omia ideologioitaan. Kuka antoi periksi kansakunnan hyväksi? Suurin puolue eli pääministeripuolue kokoomus, uskoen siihen, että poliittiset ideologiat muuttuvat pragmaattiseksi vastuunkannoksi.

Hallitusohjelman tavoite on ollut toteuttaa valtion talouden tasapaino 50-50-mallilla. Mallissa puolet tasapainotustoimista tehdään säästämällä eli leikkaamalla menoja ja puolet veroja korottamalla. Pitkän ajan julkisen talouden kestävyysvajeeseen taas tartutaan rakenteellisilla uudistuksilla; kuntauudistus, sote sekä eläkeuudistus. Kuntauudistus epäonnistui siksi, että liikaa painoa annettiin kuntien ja kuntajohtajien lausunnoille sekä kuntiin sitoutuneille asiantuntijaprofessoreille. Mielipide on kielteinen, kun on omista eduista kyse. Ja kuntapuolue on eduskunnan suurin ja muutosvastaisin puolue.                  Sote tulee maaliin ja eläkeuudistus toteutuu aikanaan. Nämä vaikuttavat positiivisesti kestävyysvajeeseen.

Murhe on sen sijaan valtiontalouden tasapainottaminen. 50-50-malli ei ideologisista syistä toiminut. Talouden pitkittyvä taantuma on kaiken aikaa heikentänyt seurattavia suhdelukuja, valtion talouden alijäämää ja velkaa suhteessa bruttokansantuotteeseen. Jos jaettava eli bruttokansantuote pienenee, velkasuhde heikkenee vaikka velkaa ei otettaisi lainkaan lisää. Tähän ongelmaan Kataisen hallitus törmäsi kaiken aikaa. Oli pakko tehdä koko ajan uusia päätöksiä. Menoja ei kyetty riittävästi supistamaan, hallituksen kokoonpanosta johtuen, joten korotettiin veroja. Pääministeripuolue suurimpana vastuunkantajana on antanut periksi muiden tahdolle. Nyt ollaan tilanteessa, jossa korkea verotus on kääntynyt itseään vastaan; kiristetty verotus tuottaa vähemmän kuin ennen veron kiristystä.

Tähän on johtanut persujen pelko. Synnytettiin hallitus ainoalta mahdolliselta pohjalta riski ottaen.

Mutta käännetäänpä katseet eteenpäin. Miten päästään jälleen kasvun uralle? Suomi pitää uudistaa. Esko Ahon kuusi strategista tavoitetta, digitaalisen teknologian edistäminen, julkisten palvelujen tehostaminen, teollinen perusta, uuden yrittäjyyden rakentaminen, rohkeutta riskinottoon sekä kansainvälisyys, (kts. YLE Ykkösaamu 15.11.) ovat erittäin hyviä ajattelun pohjaksi. Tuloverotus on nopeasti saatettava tasolle, joka kannustaa työhön ja tuottaa valtiolle. Veronmaksajien keskusliiton 13.11. julkaisema kansainvälinen verovertailu on puhuttelevaa luettavaa. Keskipalkkaisen veroprosentti on Suomessa 2.2 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vertailumaissa, Ruotsiin verrattuna 6.8 prosenttiyksikköä korkeampi. Matalien palkkojen verotus on samalla tasolla kuin vertailumaissa. Hyvätuloisemmilla tasoilla verotus on 3.8 – 6.6 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Euroopan vertailumaissa. Ja marginaaliveroprosentti on jo 26 800 euroa vuodessa ansaitsevilla seitsemän (7!) prosenttiyksikköä korkeampi kuin muissa Euroopan vertailumaissa keskimäärin. Ja ero suurenee vielä tästäkin tulojen kasvaessa. Ei yhteiskunta voi dynaamisesti toimia tällaisella verokurituksella.

Kyllä myös 1990-luvun lamasta selviytymispolitiikasta kannattaa yhä ottaa oppia. Menoja pitää uskaltaa karsia niin kunnissa kuin valtiollakin. Sosiaalimenoja voidaan järkiperäistää ja tehostaa. Työttömyysturva pitää uskaltaa uudistaa kannustavaksi. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen ei panosteta koskaan liikaa. Yritysverotus pitää nopeasti uudistaa eri yritysmuotojen kannalta tasa-arvoiseksi ja yrittämiseen kannustavaksi. Tämän tyylisillä toimilla 1990-luvun lamasta toivuttiin, vaikka nyt ei devalvaatiolääkettä onneksi olekaan olemassa.

Tämä eduskuntakausi tulee jäämään historiaan suuren muutoksen aikakautena. Perussuomalaisten jytky järkytti ja pelotti. Kevään vaalien jälkeen persuja ei kannata pelätä. Ellei yhteisesti jaettu vastuu persuille maistu, muiden on tehtävä Suomen uudistamisen kannalta selkeää politiikkaa, yhteisesti ja yhdellä ideologialla.

Tämän vaalikauden viimeiset talouspoliittiset päätökset on pääosin tehty ja tuloksia voidaan ryhtyä arvioimaan. Melkoista kujanjuoksua, eikä lopputulosta voi parhaalla tahdollakaan kehua, vaikka olenkin suurimman hallituspuolueen kannattaja ja tukenut kumpaakin pääministeriä kaikin voimin.