Sissisotaa sääntelyviidakossa

Ajatellessani Euroopan Unionia kokonaisuutena, on yksi ensimmäisistä mieleen tulevista asioista sisämarkkinat ja sen sisältämä vapaa liikkuvuus. Toisaalta sisämarkkinoita terminä leimaa ajatus valtavasta kompleksisesta kokonaisuudesta, joka on tulvillaan mitä kummallisimpia sääntöjä. Valitettavasti tämäkin on totta.

Sisämarkkinat, joita myös yhteismarkkinoiksi kutsutaan, on unionimme keskeinen elementti. Alueella on tavaroiden, palveluiden, pääomien ja henkilöiden vapaa liikkuvuus. Eurooppalaisia hemmotellaan vapaudella valita asuin-, opiskelu- ja työskentelypaikkansa, sekä harjoittaa valitsemaansa liiketoimintaa. Nämä asiat eivät todellakaan ole itsestäänselvyyksiä kaikkialla maailmassa.

Perustamisestaan 1993 lähtien sisämarkkinat ovat avanneet kilpailua, tuoneet uusia työpaikkoja ja laajan tuotevalikoiman. Niin ikään kuluttajahinnat on saatu pidettyä kohtuullisella tasolla. Voidaan siis todeta sisämarkkinoiden tuoneen mukanaan paljon hyvää. Unionilla on kuitenkin paineita yksinkertaistaa edelleen sääntelyä, sillä emme osaa vieläkään hyötyä kaikista yhteismarkkinoiden eduista. 

Jos tarkastellaan esimerkin omaisesti vain tavaroiden ja palveluiden liikkumista, törmätään sääntelyviidakkoon, jossa aihepiirit vaihtelevat teknisestä yhdenmukaistamisesta pakkauksiin, kuluttajansuojaan, kemikaaleihin, moottoriajoneuvoihin, rakennustuotteisiin, liikenteeseen, tietoyhteiskuntaan, pankki- ja rahoituspalveluihin tai arvopapereihin, vain muutamia mainitakseni. Onko meillä unionissa aivan välttämätöntä ylläpitää tällaista sääntelytaakkaa? Tätä ovat peränneet monet muutkin kokoomuslaiset eurovaaliehdokkaat, sillä käsittämättömän sääntelyvyöryn alle jäävän kansalaisen uskoa yhteisiin sisämarkkinoihin ja koko Euroopan Unioniin koetellaan liikaa. Ihmiset haluavat järkiperäisiä, selkeitä pelisääntöjä silloin kuin niitä ylipäätään on tarpeen tehdä. Viime viikolla vaaliteltalla minulta kysyttiin miksi pankit makuuttavat edelleen yrittäjien rahaa tileillään rahansiirroissa maasta toiseen, vaikka olemme jo siirtyneet IBAN – järjestelmään. Ei tällaisiin kysymyksiin löydy nopeita vastauksia EU:n säädöspankeista, vaikka kysyjälle tilanne on hankala ja kysymys aiheellinen.

Euroopan Unionin sisämarkkinat vaativat sääntelyä ja yhdenmukaistamista, se on toiminnan edellytys, jotta jäsenmaat yhdessä ja erikseen pystyvät vastaamaan muun maailman kilpailuun. Kilpailukykyämme ei saa rapauttaa takertumalla lillukanvarsiin ja askarteluun toisarvoisten asioiden kanssa. Toimiakseen sisämarkkinamme tarvitsevat kaupankäynnin esteiden poistoa, toimivaa logistiikkaa ja kilpailukykyisiä tuotteita ja palveluita. Kuten jo aiemmin toisessa blogissani totesin, vastustan ehdottomasti turhanpäiväistä säätelyä erityisesti silloin, kun sitä ei tosiasiallisesti kyetä valvomaan. Sisämarkkinoiden toiminnan turvaamisessa on valtava urakka meneillään, mutta ei ammuta itseämme jalkaan sääntelyviidakossa, vaan pyritään pääsemään rationaalisiin ratkaisuihin. Tämä on ainoa tapa turvata Euroopan kilpailukyky, työpaikat ja tulevaisuus. Lopetetaan sissisota sääntelyviidakossa ja aletaan jatkossa toimia enemmän harmonian ja toimintakykyisen sääntelyn puolesta, sillä digitaalisten sisämarkkinoiden sääntely odottaa tekijöitään, eikä se tule olemaan mikään yksinkertainen kysymys.