Arto

Miksei markka tule takaisin

Säännöllisin väliajoin, olivatpa vaalit lähellä tai eivät, julkisuuteen nousee vahvoja mielipiteitä siitä, kuinka markka pitäisi saada takaisin. Kuin tuulahduksena menneestä nämä markan perään haikailevat elävät näitä epärealistisia haihatuksia totuutena. Monimutkaisten ratkaisujen yksinkertaistaminen on populistin ensimmäinen keino. Otetaan jokin asiayhteydestään irrotettu lause jota hoetaan kyllästymiseen saakka, ikään kuin toivoen sen muuttuvan todeksi useampien toistojen myötä.

Yhteinen maanosamme on pinta-alaltaan pieni. Maailmantaloudessa olemme kuitenkin vielä merkittävä tekijä. Siinä missä eurooppalaisten kovimmilla kilpakumppaneilla Yhdysvalloilla tai Kiinalla on oma yhteinen valuuttansa, tarvittiin vastaava myös Eurooppaan. Syntyi euro, ja samalla poistuivat kansalliset valuuttakurssivaihteluiden riskit, valuutanvaihdosta muodostuvat kustannukset ja tilalle saatiin vahvistuneet sisämarkkinat, vakaa valuutta ja talous. Se jos mikä hyödyttää kaikkia kansalaisia.

Mikäli haluamme olla rehellisiä voidaan tunnustaa, että euron myötä olemme saaneet kuluttajina enemmän valinnanvaraa ja vakaammat hinnat. On hankalaa arvioida paljonko ruoka maksaisi nyt, jos emme kuuluisi euroon. Omavaraisuutemme ei millään riittäisi, joten joutuisi tuomaan ruokaa muualta. EU suojelee omiaan, ja tuontihinnat olisivat korkeita. Laajemmin tarkasteltuna euron hyötyjä ovat myös rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen ja talouden yleinen vakaus. EU:n asema on vahvistunut maailmantaloudessa ja kasvua on kyetty edistämään.

Pitää pystyä tunnustamaan, että Irlannin ja Kreikan talouskriisit eivät johtuneet eurosta tai sen huonoudesta. Näiden kriisien syy oli kyseisten maiden surkeasti hoidettu oma talous. Ne oli pakko saada pelastettua, jotta olisi vältytty vuoden 2008 kaltaiselta kriisiltä, mikä toi syvän laman ja tuotannon supistumisen. EU on vakauttanut nyt tilannetta mm. lisäämällä pankkien vastuuta. Suomen markka oli auttamattoman herkkä ulkoisille paineille. Tuolloin kilpailukykyä hoidettiin valuuttakurssipolitiikalla ja korjausliikkeenä inflaatiolle säännölliset devalvaatiot toimivat instrumentteina. Devalvaation avulla kotimarkkinoiden kustannuksella vientiin saatiin vauhtia, ja samalla tehtiin tulonsiirto palkkatuloilta pääomatuloihin. Tavallista kansalaista tuo kosketti selvimmin lainojen lyhyenä laina-aikana ja heiluvina korkoina. 1980-luvun lopun rahamarkkinoiden vapautus toi lopun devalvaatioperustaiseen talouspolitiikkaan. Korot nousivat räjähdysmäisesti, minkä 1990-luvun laman eläneet muistavat. Emme olisi kyenneet välttymään tuolta tilanteelta 2008 ilman euroa.

Euron myötä rahamarkkinamme ovat vakaat, finanssipolitiikka kurinalaista ja kilpailukyky muutakin kuin devalvaatiolla pelaamista. Korkotaso on alentunut ja laina-ajat ovat pidentyneet, mikä on helpottanut kotitalouksien mahdollisuuksia oman asunnon hankintaan. Meillä ei ole mitään järkiperäistä syytä haikailla markan perään. Euron mukanaan tuomat hyödyt ovat olleet paljon suuremmat. Miksei markka tule takaisin? Siksi että olemme onnistuneet korvaamaan sen paljon toimivammalla valuutalla.