ONKO ITÄ-LAPILLA TULEVAISUUTTA?

 

Olen työskennellyt Kemijärven kaupunginjohtajana runsaat kaksi vuotta, joulukuusta 2008. Muutoskaupunginjohtajan pesti päättyi nyt vuoden vaihtuessa. Kun päätökseni tulla Kemijärvelle tuli julki, muutamat ystäväni kommentoivat asiaa sanoilla ”Oletko hullu!”. Vastasin, että en. Nyt pestini päätyttyä olen siitä entistäkin varmempi.

 

Kemijärvi, ja koko Itä-Lappi, ovat väestön ja työvoiman määrään suhteutettuna läpikäyneet rajuimman rakennemuutoksen koko maassa. Salcompin laturitehtaan lakkauttaminen ja StoraEnson sellutehtaan alasajo ovat vieneet seutukunnalta viimeisen seitsemän vuoden aikana noin tuhat teollista työpaikkaa. Välillisine vaikutuksineen metsätalouteen, kuljetuksiin, kauppaan, palveluihin ja muihin elinkeinoihin vaikutus on vielä suurempi. Kun nämä suhteutetaan neljän Itä-Lapin kunnan työvoiman määrään, noin kahdeksaan tuhanteen henkilöön viisi vuotta sitten, jokainen ymmärtää, että muutos on valtava. Seutukunta ajautui kuilun reunalle.

 

Kaikesta tästä on tietysti ollut seurauksena tappiollinen muuttoliike ja sen lisäksi vielä väestön ikärakenteen vääristyminen. Lapsia syntyy vain noin kolmasosa kuolleitten määrään verrattuna.

 

Kemijärvi on ollut teollisuuspaikkakunta. Koko elinkeinoelämän moottorina on ollut teollisuus, ”suuret savotat”, teolliset työpaikat. Elinkeinopolitiikassa jäi vähemmälle pk-yrittäjyyden edistäminen, palvelut, matkailu. Alueen hienot matkailukeskukset, Pyhä-Luoston alue ja Suomu sekä Salla ovat kehittyneet paljon hitaammin kuin Länsi-Lapin ja pohjoisen Tunturi-Lapin alueet. Eikä Kemijärveäkään ole kehitetty sillä tavalla kuin se olisi ollut mahdollista viiden tunturin ja kolmen järven ympäröimänä maisemallisesti upeana palvelukeskuksena.

 

Salcompin ja StoraEnson lakkauttaminen avasi onneksi hyvin nopeasti silmät. Massaliike loi kansalaisaktivismina kasvot globalisaation kielteisille puolille. Kun vielä VR päätti lakkauttaa Kemijärven yöjunaliikenteen, kuohahtivat itä-lappilaisten tunteet lopullisesti. Junakapina pakotti VR:n palauttamaan yöjunan. Kari Väänäsen ohjaama ”Taivaantulet”-sarja televisiossa on vahvistanut asukkaiden itsetuntoa, jota rakennemuutos oli kovin koetellut. Näistä tapahtumista on alkanut Itä-Lapin uusi nousu. Itä-Lapissa elää nyt vahva tahto kehittää uutta, rakentaa lappilaista ja suomalaista tulevaisuutta pohjoisella osaamisella.

 

Viimeisten parin kolmen vuoden ajan on hartiavoimin tehty töitä uuden Itä-Lapin eteen. Se, että valtioneuvosto julisti Itä-Lapin äkillisen rakennemuutoksen alueeksi vuosiksi 2008 ja 2009, mahdollisti uudenlaisen toimintaympäristön kehittämisen mahdollisimman tehokkaasti. Uutta elinkeinostrategiaa on hiottu yhdessä alueen yrittäjien kanssa. Yhdessä ja yhteistyössä kuntien ja yrittäjien kesken on etsitty alueelle luontaisia elinkeinoja, toimintoja, joilla alue omalla tekemisellä voi nousta kuilun reunalta.

 

Otan esimerkiksi matkailun, joka on vankka tulevaisuuden ala. Rautatie Kemijärvelle sähköistetään vuosina 2011-12. Alue sijaitsee kahden lentokentän, Rovaniemen ja Kuusamon, vaikutusalueella. Lapin liiton noin 6 miljoonan imagomarkkinointihanke käynnistyy tuota pikaa. Tässä hankkeessa myös Ruka-Kuusamo on mukana osana Lappia-Pohjoista Suomea. ”Lappi-Pohjoinen Suomi” on keinotekoinen määrittely, mutta se mahdollistaa laajan yhteisen kansainvälisen markkinointihankkeen käynnistymisen.

 

Itä-Lappi ja Ruka-Kuusamo muodostavat erittäin hienon synergisen matkailualuekokonaisuuden, jonka osasia parhaillaan hiotaan kuosiinsa. Rukan alue alkaa olla jo valmiiksi hiottu. Pyhä kehittyy kymmenien miljoonien investoinneilla voimakkaasti eteenpäin. Salla kasvaa näyttävästi rauhallisempana perhematkailukohteena. Suomu odottaa vuoroansa mutta nousee hienojen rinteidensä ansiosta matkailijoiden kohteeksi ja alppihiihtojoukkueiden suosimaksi harjoituskeskukseksi. Myös kesämatkailulle on kaikki edellytykset olemassa Pyhä-Luoston ja Oulangan kansallispuistojen sekä Savukosken ja Sallan laajojen erämaiden ansiosta. Alueen hienot järvet ovat myös vielä lähes kokonaan hyödyntämättä. Ja lähialueen rajantakainen Venäjä, viisumivapaus muuttaisi tilanteen nopeasti.

 

Alueelle mahtuu edelleen runsaasti lisää matkailualan yrittäjiä. Kuntien, myös Kemijärven, pitää yhä selvemmin nähdä matkailun mahdollisuudet. Matkailuyrittäjien ja muiden palveluyrittäjien on tiivistettävä yhteistyötään, verkotuttava paljon nykyistä paremmin.

 

Vastauksena otsikon kysymykseen: Itä-Lapilla on hyvä tulevaisuus, kun mahdollisuudet vain kunnolla oivalletaan.

KIITOKSEN AIKA

 

Kun runsaat kaksi vuotta sitten syksyllä 2008 sain vihjeen määräaikaisesti auki tulevasta kaupunginjohtajan virasta Kemijärvellä ja intouduin virkaa hakemaan vuoden määräajaksi, en arvannut mitä on edessä. Enhän ollut koskaan aiemmin ollut kuntasektorilla työssä. En osannut arvata, että työ on näin mielenkiintoista, haastavaa ja erittäin vaativaa.

 

Alkuperäinen runsaan vuoden määräaikainen posti on venynyt kahden vuoden mittaiseksi. Aika Itä-Lapissa on sujunut kuin siivillä. Työ on vienyt mennessään.

 

Moneen kertaan minulta on kysytty täällä oloni aikana, että olisitko tullut, jos pari vuotta sitten olisit tiennyt sen mitä nyt tiedät. Vastaukseni on joka kerta ollut sama, olisin tullut.

 

Olen alkanut kulkea Itä-Lapissa jo 1970-luvulta lähtien. Tuolloin näki, kuinka työpaikkoja oli syntynyt teollistamiseen pyrkivän aluepolitiikan seurauksena. Sellutehdas hyödynsi ympärillään olevia metsävaroja. Salora Oy Salcomp alkoi valmistaa TV-virittimiä Kemijärvellä. Naistyövoimaa oli hyvin saatavilla. Nokian kännykkäbisneksen myötä Salcomp kasvoi 700 henkilöä työllistäneeksi laturitehtaaksi 1990-luvun puolivälissä.

 

Lääketehdas valmisti penisilliiniä ja Torstai Oy:ltä sai muodikkaimmat ulkoiluvaatteet. Kemijärvi oli vauras tehdaspaikkakunta vaikka naapurikunnissa oli jo pidemmän aikaa ollut nähtävissä voimakastakin muuttoliikettä poispäin, myös Ruotsiin.

 

Tiedämme mitä on tapahtunut. Kaikki nämä tehtaat ovat eri syistä johtuen lakkauttaneet toimintansa. Tuhatkunta teollista työpaikkaa on menetetty ja sen lisäksi välillisinä vaikutuksina metsätaloudessa, kuljetuksissa ja palveluissa lisää. Väestö on vähentynyt. Kemijärvi ja Itä-Lappi ovat läpikäyneet suhteellisesti rajuimman rakennemuutoksen Suomessa.

 

Olen täällä ollessani nähnyt, että menneisyyttä ei voi jäädä suremaan. Kansalaiset ovat yhdistäneet voimia tulevaisuuden eteen. Massaliike kiinnitti koko maan huomion ns. globalisaation mukanaan tuomiin ongelmiin ja viitoitti monelta osin valtakunnan elinkeinopolitiikkaa. Junakapina yhdisti seutukunnan yhteiseen kamppailuun tulevaisuuden puolesta, menestyksekkäästi. Nyt varmasti kaikki näkevät, mikä merkitys junaliikenteellä on tulevaisuuden ympäristöystävällisenä ja tehokkaana kuljetusmuotona. Lapin merkitys Suomen kansantaloudessa  kasvaa ja siinä samassa myös Itä-Lapin merkitys. Kuljetusyhteydet, logistiikka, ovat aivan avainasemassa, kun Lapin tulevaisuuden mahdollisuuksia hyödynnetään. Rautatiet ovat tällöin kehityksen keskiössä.

 

Jossain VR:n johdossa ajatellaan kuitenkin toisin. Kemijärven rautatieasemaa ollaan sulkemassa. Miten joku voi ajatella, että yöjunaliikenteen valtakunnallisen runkojunan toisessa päässä asema suljetaan palveluilta? Junakapinaliikkeellä riittää edelleen töitä silmien avaamisessa.

 

Vaikeuksien jälkeen Kemijärvellä katsotaan tulevaisuuteen. Uuden elinkeinostrategian laatimiseen ovat osallistuneet lukuisat yrittäjät ja yhdistykset. Nyt elinkeinostrategiaa ollaan laatimassa koko Itä-Lapin seutukunnan tasolle. Myös yrittäjät ovat verkottumassa koko Itä-Lapissa. Aluekehitysyhteistyötä viritellään yli maakuntarajojen Koillismaan kanssa ns. koko-ohjelman kehyksissä.

 

Yhteistyö on kaiken a ja o, myös kuntien välillä.  Kukaan ei pärjää yksin. Olen koko Kemijärvellä oloni ajan korostanut asenteen, avoimuuden, muutoksen ja yhteistyön merkitystä. Yhteistyötä toki tehdään, mutta vielä paljon enemmän on tehtävä tulevaisuudessa. Elinkeinoyhteistyö laajenee, terveydenhuoltoyhteistyötä on kehitettävä paljon pidemmälle. Kemijärvi tarvitsee ympäröiviä kuntia ja ympäröivät kunnat Kemijärveä. Kauemmaskin on rohjettava mennä, Rovaniemelle, koko Lappiin, Koillismaalle ja vielä laajemmin.

 

Olen ihmetellyt sitä, miksi tällä seutukunnalla ajatellaan niin kaksijakoisesti. Kansalaisliikkeet kykenevät kokoamaan suuren voiman, laajat joukot ja saavat paljon aikaan. Poliittisella tasolla sen sijaan on vaikeuksia, jatkuvaa epäilyä toisiansa kohtaan. Asiat etenevät hitaasti ja vaivalloisesti.

 

Yksittäiset ihmisetkin epäröivät omissa toimissaan…”ei se kannate”, on lause, jonka kuulee liian usein!

 

Olen useasti päättänyt esitykseni ehdotukseen, että lopetetaan ei-sanan käyttö ja konditionaalin – pitäisi – käyttö kokonaan joksikin aikaa. Esitän sen nytkin! Harkitaan uusia ideoita, ei tyrmätä heti sanomalla ”ei”. Ja tartutaan toimeen.

 

Itä-Lapilla on myönteinen tulevaisuus edessään. Meillä on järkisyyt uskoa siihen ja tehdä työtä sen eteen.

 

Kaupunginjohtajan työ päättyy, kiitos, että olen saanut olla täällä!  Mutta työ näiden seutujen ja koko Lapin hyväksi jatkuu ensi vuonnakin

KIINTOISA AIKA KAUPUNGINJOHTAJANA

 

Kaksi vuotta ja kaksi viikkoa pitkä kauteni Kemijärven kaupunginjohtajana päättyy nyt vuoden vaihteessa. On haikea olo. Aika täällä Itä-Lapissa on sujunut kuin siivillä. Täällä on ollut mahtava olla ja tehdä työtä seutukunnan eteen.

 

Runsaat kaksi vuotta sitten tulin tänne intoa täynnä. Kun sain päätöksen tehtyä siitä, että haen tätä paikkaa, tuntui kaikki selvältä. Tänne tullaan tekemään tosissaan työtä.

 

Kaksi vuotta sitten, vähän ennen tänne lähtöäni, törmäsin Helsingin Esplanadilla ystävääni Erkki Virtaseen, työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikköön. Hän tokaisi minulle päätöksestäni ”Oletko hullu!”. Vastasin, että en. Nyt olen sitäkin varmempi, en ollut.

 

Minulta on viime päivinä kyselty useaan kertaan, että olisitko tullut tänne, jos kaksi vuotta sitten olisit tiennyt sen minkä nyt tiedät. Vastaukseni on ollut yksinkertaisen selvä – olisin tullut.

 

Tunsin Itä-Lappia yleisellä tasolla kohtuullisen hyvin, olenhan kulkenut näillä kulmilla jo 1970-luvun alkupuolelta lähtien. Kun perustin ja vedin Pro Itälappi- neuvottelukuntaa, tutustuin itä-lappilaiseen elämään ja ajatteluun sekä seutukuntaan jo aika syvällisesti. Keskustelin kuntajohtajien ja yrittäjien kanssa runsaasti, jolloin näkemys seutukunnan tilasta tiivistyi. Varsinaisen tietopommin Lapista antoi kuitenkin ministeri Pekkarisen asettama ja Hannes Mannisen vetämä Lappi-työryhmä, jonka työssä minulla oli kunnia ja ilo olla mukana. Työryhmän raportti on edelleenkin lukemisen arvoinen.

 

Menneet kaksi vuotta ovat muuttaneet monissa asioissa näkemyksiäni huomattavasti. Näkemys alueellisesta kehittämisestä näyttää täällä erilaiselta kuin Helsingin päättäjätorneista. Ohjelmaperusteinen alueiden kehittäminen, yritysten kehittämisen ja investointien tuki, ovat asioita, joista koko kansantalous hyötyy. Se ei ole keneltäkään pois vaan kaikkien eduksi, myös etelän. Helsingissä työskennellessäni asia tuntui toiselta. En tiennyt.

 

Itä-Lappi on joutunut käymään läpi rajuimman rakennemuutoksen koko maassa, suhteutettuna väestömäärään. Alueelta on poistunut noin tuhat teollista työpaikkaa. Kun koko Itä-Lapin työvoima on noin 7000 henkilöä, on muutos todella raju. Lisäksi tulevat välilliset vaikutukset metsätalouteen, kuljetuksiin, kauppaan ja palveluihin.

 

Mutta tarmolla on ongelmia myös käyty ratkomaan. Viime vuonna valmistunut Kemijärven ja Pelkosenniemen yhteinen elinkeinostrategia kuvaa selvästi, mihin suuntaan on mentävä. Alueen yrittäjät ovat joukolla osallistuneet strategian tekoon. Nyt on toteuttamisen aika. Strategia kuvaa seutukunnan vahvuudet ja toimintamallin, metsän, matkailun, kaivostoiminnan, informaatiologistiikan, innovatiivisten alojen, luonnontuotealojen, Venäjän merkityksen alueen kehittämisessä. Yrityspalvelukeskus auttaa uusia yrittäjiä alkuun ja toimivia yrityksiä laajentamaan.

 

Oma mottoni täällä on ollut ja on edelleenkin asenne, avoimuus, muutos ja yhteistyö. Asenteella tarkoitan sitä, että katseiden on käännyttävä eteenpäin. ”Suuret savotat”, isot teolliset laitokset, ehkä kaivostoimintaa lukuun ottamatta, eivät palaa. Peruutuspeiliin katsomalla ei tulevaisuutta voida ohjata. Muutos tarkoittaa sitä, että tulevaisuus on pientä ja keskisuurta yrittäjyyttä ja yhä enemmän myös palvelua ja matkailua. Avoimuudella etsin tiedonkulkua, läpinäkyvää valmistelua ja päätöksentekoa. Yhteistyö puolestaan on kuntien välistä yhteistyötä, yrittäjien yhteistyötä ja verkottumista, sekä kuntien ja yrittäjien välistä yhteistyötä. Kaikilla näillä alueilla on menty huomattavasti eteenpäin.

 

Yhteistyö on seutukunnan ongelma. Kuntien välinen poliittinen yhteistyö ei tahdo löytää muotojaan. Työryhmä toisensa jälkeen on etsinyt ratkaisuja. Uskon, että nyt meneillään oleva työ kantaa tulevan talven aikana lopultakin hedelmää. Onneksi käytännön yhteistyö on lähtenyt liikkeelle kuntien yhteisten toimialatiimien kautta. Koko Itä-Lapin yhteinen elinkeinostrategia on valmistumassa, mikä on pitkä ja välttämätön harppaus eteenpäin.

Samalla yrityspalvelutoiminta laajenee kaikkiin Itä-Lapin kuntiin, toivottavasti. Ja vieläkin laajempaa yhteistyötä ollaan kehittämässä Koillismaan kanssa yhteisen koheesio- ja kilpailukykyohjelman puitteissa. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa yhteistä alueen vetovoiman ja kilpailukyvyn kehittämistä.

 

Lappi on täynnä tulevaisuuden mahdollisuuksia. Suomen kansantalouden painopiste siirtyy kohti pohjoista ja arktisia alueita. Lapin suhteellinen merkitys tulee kasvamaan voimakkaasti. Metsän kasvu on kiihtynyt, ja vuosittaisesta kasvusta hakataan vain noin kaksi kolmannesta. Kaivostoiminta kehittyy raaka-aineiden hintojen nousun ja uuden kaivostekniikan ansiosta vääjäämättä. Kaivosteknologiassa Suomella ja Lapilla on kaikki mahdollisuudet. Arktisten energiavarojen hyödyntäminen Pohjoisella jäämerellä tulee tarjoamaan työtä ja investointimahdollisuuksia lappilaisille ja kaikille suomalaisille. Kuljetusväylät muuttuvat, logistiikkaan on kiireesti investoitava.

 

Matkailu on varmassa kasvussa koko Lapissa ja myös Itä-Lapissa. Mutta täällä Itä-Lapissakin niihin mahdollisuuksiin on laajalti tartuttava. Näpertely ei riitä. Pyhäntunturin ja Sallan kehitys on oiva esimerkki mahdollisuuksien hyödyntämisestä.

 

Venäjä naapurina tulee olemaan mahdollisuus niin investointikohteena, palveluissa kuin matkailussakin.

 

Itä-Lappi on siis täynnä mahdollisuuksia. Ne on hyödynnettävä järkevällä politiikalla. Tulevaisuus on nykyistä auvoisempi. Kootaan voimat ja käydään taas uudestaan myös junakapinaan; on sulaa tyhmyyttä sulkea Kemijärven asema, yöjunaliikenteen runkojunan toinen päätepisteasema.

 

Työni kaupunginjohtajana päättyy. Mutta työ Kemijärven, Itä-Lapin ja koko Lapin maakunnan hyväksi jatkuu myös ensi vuonna.

MTV3:n nettivieraat nokkapokkasilla - Ojala torppaa Kiviniemen yhteiskuntasopimuksen

Kemijärven kaupunginjohtaja Arto Ojala arvostelee keskustapuolueen talous-, työllisyys- ja vero-ohjelmaa. Hän ei pidä myöskään pääministeri Mari Kiviniemen ajatuksia yhteiskuntasopimuksesta realistisina.

Ojala torppaa yhteiskuntasopimuksen vastauspuheenvuorossaan Kiviniemen eiliseen MTV3:n uutisten blogikirjoitukseen.

Kiviniemi käsitteli kirjoituksessaan keskustan talousohjelmaa ja totesi, että kaikkien suomalaisten tulisi tulevalla vaalikaudella sitoutua yhteiskuntasopimukseen. Tämä tarkoittaa Kiviniemen mukaan sitä, että omien etujen yksisilmäisen ajamisen sijaan olisi ajateltava koko Suomen etua.

Ojalan mukaan nojaaminen yhteiskuntasopimukseen on kuitenkin nykyoloissa utopiaa.

- Keskustan talousohjelma sisältää paljon hyviä ja kannatettavia asioita, mutta sen peruslähestymiskohta on väärä, Ojala toteaa.

Hänen mukaansa hallituksen pitäisi uskaltaa käydä rohkeasti kulujen kimppuun.

- Pitäisi olla rehellinen ja rohkea. Liiat kulut pitää leikata, jotta pärjätään kansantaloutena markkinoilla. Sieltä ne kasvun eväät löytyvät, Ojala toteaa kirjoituksessaan.
MTV3:n nettivieraat nokkapokkasilla - Ojala torppaa Kiviniemen yhteiskuntasopimuksen

 

Yhteiskuntasopimus ei ole realismia

Pääministeri Kiviniemen nettivieraskolumni perustui Keskustapuolueen toissa päivänä julkistettuun Talous-, työllisyys- ja vero-ohjelmaan. Ohjelma sisältää paljon hyviä ja kannatettavia asioita, hallitusohjelma-aineksia. Rautateiden kehittäminen, innovaatiopolitiikkaa, arktisten alueiden ja Lapin merkityksen ymmärrys, sekä yrittäjyyden korostaminen ovat tärkeitä tulevaisuuden asioita. Ja sen, että kasvu on perusedellytys kestävyysvajeen umpeen kuromiselle.

 

Peruslähestymiskulma on kuitenkin väärä. Nojaaminen yhteiskuntasopimukseen on nykyoloissa utopiaa. Työmarkkinajärjestöiltä ei löydy halukkuutta tehdä sopimuksia kansantalouden kokonaiskehityksestä, kun yksi iso elementti eli työmarkkinapolitiikka on työkalupakista pois. Kestävyysvajeen korjaamiseksi ei ole aikaa odottaa korporaatioiden pitkään venyviä neuvotteluja, joiden tuloksena voi olla korkeintaan laiha kompromissi. Sillä ei huonetta rakenneta nopeasti muuttuvassa maailmassa.

 

Uuden hallituksen on syytä tarttua nopeasti ja tarmolla kestävyysvajeen hoitoon. Siihen sillä on mandaatti, vaaleista saatuna ja kansan vaatimana. On toimittava niin kuin syvällä uivan yrityksenkin saneerauksessa. Jos tuotot eivät riitä kulujen kattamiseen, on pienennettävä kuluja. Ihan itse, jotta selvitysmies ei astuisi kehiin, julkisen talouden tapauksessa EU:n ja IMF:n kaavussa. Kulujen pienentämisestä on kyse myös julkisen talouden kuntoon saattamisessa.

 

On siis uskallettava käydä kulujen kimppuun. Ei leikata perusturvasta, tietenkään. Päinvastoin, sitä on parannettava. Mutta on runsaasti sellaisia menokohteita, joita on syytä kriittisesti tarkastella. Subjektiivinen päivähoito-oikeus, verotuet, hallinnon monimutkaisuudet…..niitä löytyy. Ja olisiko jo uskallusta ryhtyä toimiin hallituksen päätöksillä työn tarjonnan lisäämiseksi, kuten Ruotsissa on menestyksellisesti tehty. Työurien pidentämisen temput me kaikki tiedämme, päätöksen teon rohkeus on vain puuttunut. Työttömyysturvan uudistaminen tasoa korottamalla, mutta kestoa lyhentämällä, on toimiva konsepti. Keinoja kyllä löytyy, kasvun perusedellytyksiä lisäämällä, karsimalla liiallisia kustannuksia. Kaikki ekonomistiset tutkimukset todistavat, että kustannusten karsinta on parasta kasvupolitiikkaa.

 

Ja sitten vielä keskustan verolinjaus. Se on kylmää kyytiä. Arvonlisäverotuksen korottaminen ”pohjoismaiselle tasolle”, siis korkeimmaksi maailmassa, ilman, että sitä kompensoidaan tuloverotuksen keventämisellä, on raakaa politiikkaa. Varsinkin meille lappilaisille kotitalouksille ja palkansaajille tämä merkitsee ostovoiman leikkausta. Siihen ei kansantaloudella ole varaa.

Pitäisi olla rehellinen ja rohkea. Liiat kulut pitää leikata, jotta pärjätään kansantaloutena markkinoilla. Sieltä ne kasvun eväät löytyvät.