Äideille

Toukokuun toista sunnuntaita vietetään jällen liput hulmuten, on aika juhlia ja muistaa äitejä. Suomi aloitti nuorena kansakuntana äitienpäivän vieton 1918. Äideille jäi monissa talouksissa vastuu lastenkasvatuksesta, ja tätä tehtävää haluttiin valtiovallan toimestakin kunnioittaa. Kyse on, ei enempää eikä vähempää, uusien kansalaisten huolehtimisesta siten, että hekin aikanaan kykenevät toimimaan yhteisen kansakuntamme eduksi ja hyödyksi. Ehdottomasti tärkeä tehtävä joka on juhlinnan arvoinen.

Äitienpäivän vieton alkaessa Suomessa oma äitini oli sylivauva. Aikuistuttuaan hän avioitui isäni kanssa, ja teki elämän työnsä paitsi maatalon emäntänä, mutta myös meidän perheen lasten kasvattajana. Äitini elinaikana Suomi oli sisällissodassa, toisen maailmansodan melskeissä ja puutetta oli monista tavaroista ja tarvikkeista. Äitini ikäpolvi jälleenrakensi tämän maan, maksoivat sotakorvaukset, synnytti uusia kansalaisia ja jätti lapsilleen huomattavan paljon vauraamman maan kuin minkä itse olivat saaneet. Äitini ehti nähdä korkean elintason ja teknisten innovaatioiden läpimurron, markan muuttumisen euroksi ja Suomen mukaantulon osaksi suurta eurooppalaista perhettämme.

Luottamustehtävät ja politiikka pitivät isäni paljon poissa kotoa, ja käytännössä meidän viiden lapsen hoitovastuu oli kokonaan äidin harteilla. Hän selvisi noista työteliäistä ajoista hienosti. Miettiessäni äitiäni päällimmäinen ajatus on huolehtivaisuus. Äitini oli perheen kokoava voima, joka hoiti, huolehti ja varmisti kaikin tavoin perheensä hyvinvointia. Kasvattajana isäni oli äitiä ankarampi. Niinpä äitiä ajatellessa hänen roolinsa lohduttajana oli myös merkittävä ja se on jäänyt hyvin mieleeni.

Äiti opetti meille lapsilleen monia tärkeitä asioita. Hänen oma esimerkkinsä kehotti välittämään ja arvostamaan muita. Äitini kantoi vastuunsa ja hoiti tehtävänsä roolissa jonka elämä oli hänelle tarjonnut. Vastuun kantaminen oli välittämistä, ja se jos mikä on ollut tärkeä elämänohje. Se on hyvä neuvo myös meille jälkipolville, ja sitä olen yrittänyt kertoa myös omille lapsilleni. Äitini poistui keskuudestamme pian kolme vuotta sitten, lähes 96 – vuotiaana, mutta hänen opetuksensa elävät meissä jälkeläisissä. On meidän vuoromme kantaa vastuuta välittämällä muista. Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!